tuijottava susi

Seison keskellä yötä yksin lumisella aukealla. On kylmä ja ilma höyrystyy hengittäessä. Tunnen jonkun tai jonkin lähestyvän minua etuviistosta. Käännyn ja näen suuren ja ylvään suden, joka tuijottaa minua uteliaasti, mutta vahvasti. Tietävästi. En ollut ensimmäinen ihminen, jonka se oli nähnyt, se oli selvä. Sudessa oli alkuperäistä, puhdasta ja raakaa luonnon voima. Susi oli yksin, minä yksin, mutta me olimme siinä hetkessä yhdessä. Sain selittämätönä voimaa suden katsomisesta.  Herään. Herään unestani ja tiedän, että tämä oli merkittävä uni, joka halusi kertoa minulle jotain. Koen tämän unen näyn yhä niin vahvasti, että en kauaa aprikoinut kun mietin sopivaa nimeä uudelle blogilleni, johon kirjoitan jatkossa mieleni sisältöä talteen. Haluan kirjoitta tänne jatkossa toisaalta unista, mielikuvista, ja muistoista mutta myös ajankohtaisista asioista ja lukemistani inspiroivista kirjoista. Monipuolisesti siis kaikenlaisista ilmiöistä joita kohtaan matkallani.  Lisään vielä, että jos blogi